Kummiurheilijat

Kaudella 2007–2008 Kousa teki debyyttinsä SM-liigassa. Hän pelasi ensimmäisen liigaottelunsa 6. lokakuuta 2007 vieraissa Tampereen Ilvestä vastaan. Kousa sai ottelussa yhden syöttöpisteen Marko Jantusen tekemään ylivoimamaaliin. Kousa oli Pelicansin liigajoukkueen kanssa myös kevään pudotuspelien ajan, joissa hän saldosi viidessä ottelussa yhden syöttöpisteen. Suurimman osan kaudesta Kousa pelasi Pelicansin A-nuorissa, joissa hän oli tehoilla 15+19=34 puolustajien maalipörssin voittaja sekä joukkueen sisäisen pistepörssin toinen.

Varsinainen SM-liigan tulokaskausi 2008–2009 toi Kousalle 53 runkosarjaottelussa tehot 1+9=10. Hän teki liigauransa ensimmäisen maalin 4. lokakuuta 2008 vieraissa Rauman Lukkoa vastaan. Toukokuussa 2010 Kousa teki 1+1-vuotisen sopimuksen HIFK:n kanssa. Kousa pelasi kauden 2010–2011 HIFK:ssa tehden runkosarjassa tehot 10+12 ja pudotuspeleissä 1+5. Kausi päättyi Kousan ensimmäiseen SM-liigakultaan HIFK:n voitettua finaalisarjan otteluvoitoin 4–0. Toisella HIFK-kaudellaan Kousan sanotaan tehneen todellisen läpimurtonsa. Hän oli puolustajien pistepörssin kolmas tehtyään runkosarjassa 34 pistettä. Kauden jälkeen Venäjän KHL-seurat olivat kiinnostuneita hänestä, ja hän tekikin vuoden sopimuksen Torpedo Nižni Novgorodin kanssa. Kousa on urallaan edustanut myös mm. Jokereita, Rauman Lukkoa ja DIF:a Ruotsissa.

Maajoukkueura

Kousa pelasi alle 20-vuotiaiden MM-kilpailuissa vuonna 2008. Suomen edustusjoukkueeseen Kousa valittiin ensimmäisen kerran keväällä 2009 MM-kisoja edeltävälle ensimmäiselle leiriviikolle

Saavutuksia:

• Suomen mestari 2011

• Juha Rantasila palkinto 2019-20
  (Liigan paras puolustaja)

Lagerblom siirtyi kaudeksi 2006–2007 2. Bundesliigan FC Kölniin, jossa pelasi suurimmassa osassa kauden otteluista. Kölnistä Lagerblom siirtyi Alemannia Aachenin riveihin kahden vuoden sopimuksella. Hän jätti lopulta seuran sopimuksensa päätyttyä ja allekirjoitti kesällä 2009 vuoden sopimuksen FSV Frankfurtin kanssa. Ura Frankfurtissa kesti vain vuoden ja oli loukkaantumisten johdosta rikkonainen. Kaudeksi 2010–2011 Lagerblom palasi Aachenin aikaisen valmentajansa alaisuuteen Stuttgartin kakkosjoukkueeseen. Kaudeksi 2011–2012 Lagerblom siirtyi Saksan neljänneksi korkeimmalle sarjatasolle pelanneeseen RB Leipzigiin, mutta ei saavuttanut paikkaa joukkueen avauskokoonpanossa. Hän palasi kaudeksi 2013 Suomeen IFK Mariehamnin riveihin. Pekka päätti jalkapallouransa FC Lahden paidassa 2019 syksyllä.

Urheilutoimittajain liitto valitsi Pasasen Vuoden jalkapalloilijaksi 2008. Urallaan Pasanen edusti menestyksestä Ajax Amsterdamia, Valioliigan Portsmouthia, saksalaista Werder Bremeniä, itävaltalaista Red Bull Salzburgia sekä tanskalaista Aarhus GF:a.

Nieminen oli 13-vuotiaana 1989 Lahden MM-hiihtojen koehyppääjä. Hän siirtyi V-tyyliin keväällä 1991, minkä jälkeen ura lähti nousuun. Hän voitti ensimmäisen maailmancup-osakilpailunsa syksyllä 1991 Thunder Bayssa. Saman kauden aikana hän voitti 1992 kolme SM-kultaa ja kaksi nuorten MM-kultaa ja yhteensä kahdeksan maailmancupin osakilpailua edellä mainittujen saavutusten lisäksi.

Myöhemmin urallaan Nieminen ei enää päässyt vuoden 1992 saavutustensa tasolle. MM-kisoissa Falunissa 1993 Nieminen oli viides normaalimäessä mutta epäonnistui suurmäessä ja oli joukkuekisassakin vaisu. Planican lentomäessä vuonna 1994 hän ylitti kuitenkin ensimmäisenä mäkihyppääjänä 200 metrin rajan. 1994–1995 Nieminen sai Puijolla viimeisen maailmancup-voittonsa K90-mäessä ja oli saman talven maailmancupissa 11. kokonaispisteissä sekä Keski-Euroopan mäkiviikon kahdeksas. Nieminen kuului vielä Suomen 2002 Salt Lake Cityn olympialaisten mäkijoukkueeseen, ja hän kantoi Suomen joukkueen lippua kilpailujen avajaisissa.

Saavutuksia:

• Kulta: Albertville 1992 suurmäki

• Kultaa: Albertville 1992 joukkuemäki

• Pronssia: Albertville 1992 normaalimäki

• Kultaa Vuokatti 1992 joukkuemäki nuorten MM

• Kultaa Vuokatti 1992 normaalimäki nuorten MM

Lisäksi Rämö on edustanut Venäjän KHL:ssa Avangard Omskia ja Helsingin Jokereita sekä SM-liigassa Lahden Pelicansia ja Hämeenlinnan Pallokerhoa. Rämö debytoi liigassa Lahden Pelicansin paidassa 2003-2004.

Ensimmäisen maaottelunsa Rämö pelasi 19. huhtikuuta 2008 Tšekkiä vastaan Liberecissä Euro Hockey Tourin Tšekin turnauksen toisessa ottelussa. Hän oli mukana vuoden 2008 MM-joukkueessa, mutta ei pelannut yhtään ottelua. Vuoden 2009 MM-kisoissa Sveitsissä hän pelasi yhden, Tanskaa vastaan voitokkaasti maalein 5-1 päättyneen ottelun. Kari Lehtosen loukkaannuttua vuoden 2012 MM-kisojen Suomi-USA -pelissä Rämö otti paikan joukkueen kakkosmaalivahtina. Rämö valittiin edustamaan Suomea vuoden 2018 talviolympialaisiin. Karri on peliuransa jälkeen toiminut juniorivalmentajana sekä esiintynyt televisioasiantuntijana. 

Saavutuksia:

• Suomen mestari 2006

• MM-kilpailut 2008, 2009, 2012

• MM-pronssia miehissä Kanada 2008

• Pronssia Kanada 2006 U-20

Ilonen siirtyi ammattilaiseksi vuonna 2001. 18. helmikuuta 2007 Ilonen saavutti ensimmäisenä suomalaisena miehenä ET:in osakilpailuvoiton Indonesian Jakartassa pelatussa Enjoy Jakarta Astro Indonesia Openissa. Voiton myötä hän varmisti pelioikeuden ET:lle vuoden 2009 loppuun asti. 19. elokuuta 2007 Ilonen voitti Euroopan kiertueeseen kuuluvan Scandinavian Masters -turnauksen Tukholmassa. Voittonsa myötä hän nousi 20. elokuuta julkistetulla maailmanrankingilla sadan parhaan joukkoon sijalle 71. Ilosen sijoittuminen 3. syyskuuta 2007 julkaistulla maailmanlistalla 68. sijalle varmisti Suomelle ensimmäistä kertaa suoran paikan golfin maailmancupiin. Ilonen on pelannut useita kertoja golfin major-turnauksissa.

Elokuussa 2014 Ilonen saavutti parhaan major-sijoituksensa ollessaan jaetulla seitsemännellä sijalla Yhdysvaltain PGA Championship-turnauksessa. Turnauksen jälkeen hänen sijoitus maailmanlistalla oli 46. Lokakuussa 2014 Ilonen voitti Euroopan kiertueen reikäpelimestaruuden (Volvo World Match Play Championship) saaden uransa suurimman palkintosumman 650 000 euroa ja nousten maailmanlistalla sijalle 37., joka on suomalaispelaajan kaikkien aikojen korkein sijoitus maailmanlistalla. Samalla Ilonen varmisti paikkansa vuoden 2015 US Masters -turnauksessa. Ilonen selvisi myös Rio de Janeiron olympialaisiin 2016.

Saavutuksia:

• 2000 The Amateur Championship, voitto

• 2001 British Open, jaettu 9. sija

• 2002 The Celtic Manor Resort Wales Open, 3. sija

• 2006 The Open Championship, jaettu 16. sija

• 2007 Indonesian Open, voitto

• 2007 Scandinavian Masters, voitto

• 2009 Madrid Masters, 2. sija

• 2010 Trophée Hassan II, jaettu 3. sija

• 2013 Nordea Masters, voitto

• 2014 Irish Open, voitto

• 2014 PGA Championship, jaettu 7. sija

• 2014 Volvo World Match Play Championship, 1. sija

Emma aloitti tenniksen 5-vuotiaana Lahden kisapuistossa.

Hän voitti ensimmäisen naisten suomenmestaruuden 14-vuotiaana, kaikkien aikojen nuorimpana pelaajana. Tämän jälkeen tenniksestä tuli ykköslaji ja matka jatkui ulkomaille harjoittelemaan sekä kilpailemaan.

Emman korkein sijoitus junioreiden maailmanlistalla oli 2. nelinpelissä ja 4. kaksinpelissä. Junioreiden Grand Slam turnauksissa Australian Avoimissa sekä Wimbledonissa hän ylsi välieriin.

Ensimmäiset aikuisten ammattilaisottelut Emma pelasi 15-vuotiaana ja siirtyi virallisesti ammattilaiseksi 17-vuotiaana.

Vuosi 2006 oli Emman uran huippuvuosi, jolloin hän kipusi maailmanlistalla (WTA) 50 parhaan pelaajan joukkoon. Laine on kaikkien aikojen korkeimmalle sijoitettu suomalainen naistennispelaaja.

Samana vuonna Laine pelasi parhaan yksittäisen turnauksensa Indian Wellsin isossa WTA-kisassa, jossa hän eteni neljännelle kierrokselle.

Emman ikimuistoisimpia pelejä ovat olleet kohtaamiset tennis legendoja vastaan Grand Slam turnauksissa.  Esimerkiksi Martina Hingis Australian avoimissa, Venus Williams Ranskan avoimissa ja Elena Dementieva US Openissa.

Maajoukkueessa Laine esiintyi ensimmäisen kerran 15-vuotiaana. Hän on menestynein ja eniten pelejä pelannut maajoukkuepelaaja.

Laine lopetti ammattilaisuran kotikisoissa huhtikuussa 2019.

Uran jälkeen Emma on keskittynyt valmentamiseen, opiskeluun sekä hyväntekeväisyystyöhön. Laine toimii naisten maajoukkueen päävalmentajana.

Kuva: Suomen Tennisliitto

Saavutuksia:

• Kautta aikojen nuorin aikuisten Suomen mestari (14-vuotias).

• Junioreiden maailmanlistalla sijalla 2. nelinpelissä ja 4. kaksinpelissä

• Naisten maailmanlistan (WTA) sijalla 50 kaksinpelissä ja 64 nelinpelissä.

• 55 ammattilaisturnausvoittoa

• Kymmeniä Suomen mestaruuksia

• Maajoukkueen menestynein ja eniten pelejä pelannut pelaaja

• 11 kertaa valittu vuoden naispelaajaksi

• Moninkertainen Suomen ja Ruotsin liigan mestari

Antti Tyrväinen syntyi Seinäjoella ja aloitti luistelukoulun Seinäjoen Hockey Teamissa, mutta muutti jo esikouluikäisenä Lahteen. Tyrväinen on pelannut juniori-uransa Kiekko-Reippaan ja Pelicansin joukkueissa. Hän pitää itseään Kiekko-Reippaan kasvattina.Tyrväinen voitti keväällä 2007 A-nuorten SM-kultaa Pelicansissa. Tyrväinen debytoi jääkiekon SM-liigassa kaudella 2008–2009, jolloin hän sai tililleen viisi runkosarjaottelua ja yhden playoff-ottelun. Samalla kaudella hän pelasi kolme ottelua lainalla Mestis-joukkue HeKissä. Tyrväinen pelasi tulokaskaudellaan 2009–2010 SM-liigassa 32 ottelua ja teki pisteitä 8+3=11. Kaudella 2010–2011 Tyrväinen teki todellisen läpimurtonsa SM-liigassa ja 52 runkosarjaottelussaan 14+9=23 pistettä. Hän oli Pelicansin toiseksi paras maalintekijä Jakub Šindelin jälkeen. Tyrväinen oli 186 minuutillaan koko SM-liigan jäähykuningas. Fyysinen pelityyli poiki mahdollisuuden myös rapakon takana, jossa pelatut kaksi kautta AHL:ssä eivät kuitenkaan tuoneet mahdollisuutta pelata NHL:ää. Joulukuussa 2015 hän purki sopimuksensa Ilveksen kanssa ja siirtyi loppukaudeksi Ruotsin Färjestad BK:hon. 11. lokakuuta 2016 hän teki sopimuksen Pelicansin kanssa ja on edustanut turkoosipaitoja siitä lähtien.

Kuva: Tomi Natri.

Saavutuksia:

• Tyrväinen pelasi alle 18-vuotiaiden MM-kilpailuissa vuonna 2007. Hän edusti Suomen A-maajoukkuetta ensimmäisen kerran Moskovan Channel One Cupissa EHT tourilla 16. joulukuuta 2010 ottelussa Tšekkiä vastaan.

• Oklahoma City Baronsin seuraennätys, paras +/– -lukema ottelussa (+4, 16. lokakuuta 2011) (jaettu ennätys Triston Grantin kanssa).

• A-maajoukkueotteluita 3, A-nuorten SM-kulta 2007.

Björninen on Lahden Pelicansin kasvatti. Hän toimi seuran C-nuorten kapteenina kaudella 2010–2011. Kaudella 2012–2013 Björninen nousi vain 16-vuotiaana Pelicansin A-nuorten kapteenistoon ja seuraavalla kaudella 2013–2014 hänet nimettiin 17-vuotiaana joukkueen kapteeniksi.
Huhtikuussa 2014 Björninen solmi juniorisopimuksen Pelicansin SM-liigajoukkueen kanssa. Björninen teki liigadebyyttinsä 10. lokakuuta 2014 vieraissa Saimaan Palloa vastaan. Hän teki liigauransa avausmaalin 15. marraskuuta 2014 Espoo Bluesia vastaan. Maaliskuussa 2015 Pelicans lainasi Björninen loppukaudeksi Mestis-joukkue KooKoohon, jossa hän voitti kauden päätteeksi Mestis-hopeaa.
Kaudella 2015–2016 Björninen teki SM-liigan runkosarjassa 15 tehopistettä. Hän voitti Pelicansin sisäisen tehotilaston lukemalla +6. Kaudella 2016–2017 Björninen oli joukkueen ainoa, joka pelasi kauden kaikki 60 runkosarja- ja viisi playoff-ottelua. Marraskuussa 2016 hän teki Pelicansin kanssa kaksivuotisen jatkosopimuksen kevääseen 2019 saakka.

Björninen nimettiin kaudeksi 2017–2018 Pelicansin varakapteeniksi. Hän pelasi loukkaantumisten vuoksi runkosarjassa vain 39 ottelua. Kaudeksi 2018–2019 Björninen nimettiin joukkueen kapteeniksi. Hän jakoi tehoilla 14+20=34 Pelicansin maalipörssin toisen sijan kolmen muun pelaajan kanssa. Björninen teki liigauransa ensimmäisen playoff-maalin ensimmäisessä puolivälieräottelussa 21. maaliskuuta 2019 ylivoimalla Helsingin IFK:ta vastaan.
Björninen nousi kaudella 2020–2021 SM-liigan eliittiin ja hän voitti Pelicansin sisäisen piste- ja syöttöpörssin tehoilla 16+31=47. Björninen jakoi koko liigan pistepörssin kuudennen sijan Ilveksen Eemeli Suomen kanssa. Hän voitti myös joukkueen sisäisen tehotilaston lukemalla +13. Björninen oli jälleen myös koko SM-liigan paras aloittaja 62,6% onnistumisellaan. Pudotuspeleissä Björninen oli kolmella osumallaan Pelicansin paras maalintekijä Rudolf Červenýn kanssa. Hänen kaikki maalinsa syntyivät kypärätemppuna neljännessä puolivälieräottelussa 23. huhtikuuta 2021 Turun Palloseuraa vastaan.
Kaudeksi 2021–2022 Björninen siirtyi kaksivuotisella sopimuksella KHL-seura Jokereihin.

Saavutuksia:

• MM-hopea 2019

• MM-kulta 2022

• Olympiakulta 2022

Hannes teki A-maajoukkuedebyyttinsä Sweden Hockey Gamesin 7. helmikuuta 2019 Jaroslavlissa pelatussa avausottelussa Venäjää vastaan.

Ensimmäisen A-maajoukkuemaalinsa Björninen teki Channel One Cupin 12. joulukuuta 2019 Plzeňissä pelatussa avausottelussa Tšekkiä vastaan.
Björninen pelasi myös alle 20-vuotiaiden MM-kilpailuissa vuonna 2015. Yhteensä hän on pelannut 15 nuorten maaottelua. A-maajoukkueura jatkuu.

Seinäjoella syntynyt Tyrväinen aloitti jääkiekon Lahdessa. Hän on Pelicansin kasvatti. Tyrväinen edusti juniorina myös Kiekkoreipasta. Hän oli kaudella 2007–2008 runkosarjassa seuran B-nuorten paras pistemies tehoilla 12+28=40. Tyrväinen siirtyi seuraavaksi kaudeksi Pelicansin A-nuoriin. Hän toimi kaudella 2009–2010 joukkueen kapteenina, muttei pelannut otteluakaan runkosarjassa loukkaantumisen takia. Hän pelasi kauden ainoat seitsemän otteluaan karsintasarjassa.

Tyrväinen debytoi SM-liigassa kaudella 2010–2011. Hän pelasi ensimmäisen SM-liigaottelunsa 23. marraskuuta 2010, jolloin Pelicans kohtasi vieraissa Porin Ässät. Kaudeksi 2011–2012 Tyrväinen siirtyi kaksivuotisella sopimuksella Jokereihin. Hän voitti SM-pronssia keväällä 2012. Kesken kauden 2013–2014, tammikuussa 2014 Tyrväinen palasi kevääseen 2016 asti kestävällä sopimuksella Pelicansiin.

Tyrväinen teki kaudella 2016–2017 SM-liigan yhden kauden piste-ennätyksensä tehoilla 14+29=43. Tyrväinen jakoi koko SM-liigan pistepörssin yhdeksännen sijan KalPan Jaakko Rissasen kanssa.

Kaudeksi 2017–2018 Tyrväinen siirtyi vuoden mittaisella sopimuksella Helsingin IFK:hon. Hän voitti kauden päätteeksi SM-pronssia. Tyrväinen ei jatkanut HIFK:ssa enää jatkosopimuskauttaan, vaan hän siirtyi kaudeksi 2019–2020 kaksivuotisella sopimuksella Ruotsin SHL-liigan Luleå HF:ään. Tyrväinen oli joukkueen kolmanneksi paras pistemies tehoilla 11+18=29. Tammikuussa 2021 hän teki Luulajan kanssa kaksivuotisen jatkosopimuksen.

Saavutuksia:

• MM-Kultaa Slovakia 2019, 2 SM-pronssia.

• Tyrväinen edusti Suomea MM-kilpailuissa vuonna 2019, jolloin hän voitti maailmanmestaruuden.

• Tyrväinen teki pelaamissaan yhdeksässä ottelussa tehot 1+4=5. Toistaiseksi hän on pelannut 25 A-maaottelua tehopistein 2+4=6.

Roope on yksi Korisliigan kaikkien aikojen tarkimmista vapaaheittäjistä:

Hänen Korisliiga-uransa vapaaheittotarkkuus runkosarjan otteluissa ennen paluuta oli 87,1 % ja oli myös yksi parhaista syöttäjistä.

Suonio valittiin Korisliigan parhaaksi kuudenneksi pelaajaksi kausina 2007–2008 ja 2008–2009. Hän oli mukana miesten Suomen mestaruuden voittaneessa Namika Lahden joukkueessa kaudella 1999–2000.

Suonio edusti Korisliigassa kasvattajaseuraansa Namika Lahtea sekä Pussihukkia, Team Componentaa ja Kouvoja.

Tammikuussa 2016 Suonio aloitti Lahti Basketballin miesten edustusjoukkueen toiminnanjohtajana.

Koripallouransa jälkeen Roope edusti jalkapallossa Lahden Reipasta Kakkosessa ja Kolmosessa usean kauden ajan.

Saavutuksia:

•   Korisliigan paras kuudes pelaaja 2008 ja 2009

•   Suomen mestaruus 2000

•   SM-hopeaa 2002, 2004 ja 2008

•   SM-pronssia 2001

•   Suomen cup voitto 2000

•   Suomen cup hopeaa 2008

•   1 divisioonan voitto 2006